Il lago di Carezza

Torstaina meille tarjoutui mahdollisuus lähteä patikoimaan Dolomiittien läheisyyteen. Ajelimme autolla pieneen kylään, josta nousimme jyrkkiä metsäpolkuja ylös vuorelle. Voin myöntää, että tämä reitti otti jo voimille. Kokonaisuudessaan maisemat muuttuivat reitillämme jatkuvasti. Ja kuten kuvista huomaa, mitä ylemmäs nousimme sitä enemmän mukaan kuvioihin astui lumi. Olenkin varmaan ollut enemmän tekemisissä lumen kanssa kuin te lukijani Suomessa MUAHHA. Täällä ilma on silti lämpimämpi, välillä saimme patikoida toppi päällä vaikka ympärillä olikin n. 10-20 cm lumikerros!

Raskas alku.

Lumisota!

Raskaana oleva minivuohi.

Our team!

Ensimmäinen etappimme oli "Il lago di Carezza" huonolla suomennoksella "hyväilyjärvi". Vesi oli turkoosin kirkasta ja vuoret heijastuivat veteen mahtavasti. Nautimme eväät siellä ja jatkoimme reittiämme ylemmäs Vigo di Fassan kylään. Täällä kipusimme edelleen ylemmäs vuorille, tässä vaiheessa lenkkarit olivat lumesta aivan läpimärät. Pojat kipusivat lähes ylös asti, me tytöt jäimme suosiolla vähän alemmas. Lopuksi ei voinut kuin nauraa kun laskimme laskettelurinnettä alas vaatteet likomärkinä, pulkalle olisi ollut tarvetta! Mutta aivan mahtava päivä, sää todellakin suosi meitä ja Juhan sanojen mukaan "paras päivä Italiassa". Siitäs saitte Rooma, Milano yms. ;D

Symppis kaveri!

Happy and exhausted!

Popekanzel, done.

Ritten-Renon

Maanantaina pilvet jumittivat Bolzanon laaksossa (koko päivän siis vain satoi) ja päivä kului sisällä opistolla luennoilla.. Eli auringon tervehtiessa meitä tiistaina päätin skipata kaikki luennot ja karata Juhan kanssa kaapelihissillä (cable car) ylös Ritteniin! Maanantaisen sateen jäljiltä näimme myös ensimmäistä kertaa lumihuiput vuorilla, mahtavaa. Vesisadehan tulee vuorille lumena, Bolzanossa lunta ei ole näkynyt.


Kaapelia riittää yli 4 kilometria, joten meillä oli hyvin aikaa ihailla maisemia noustessamme ylös. Paikan päällä kävelimme aluksi vajaan puoli tuntia hunajamuseolle, jossa saimme maistella erilaisia hunajoita. Hunajaa oli maustettu muun muassa timjamilla ja mintulla. Lopuksi saimme vielä "hunajashotit", jotain vodkaa maustettuna hunajalle. Lämmitti mukavasti! Museolta matkasimme junalla viimeiselle pysäkille, josta kävelimme ihastelemaan maapyramideja. Sää suosi meitä, vaikkakin auringon laskiessa illalla palelin bussia odotellessa. Bussimatkalla ihailimme alhaalla näkyviä Bolzanon valoja ja perillä kurvasimme vielä Burger Kingin kautta kotiin. Mahtava päivä. :)

Cable car

Alla Bolzano!

Sillä junalla matkattii myöhemmi, edustava miekkonenki näköjää kuvassa.

Chestnuts <3 Hyviä ovat!

Vuoristomaisemissa

Lumihuiput.

Ihana lyllykkä oli pakko saada syliin!

Figh-five!

Ensilumi

Ja eiku maistelemaan!

Salute!

Maapyramidit

Lopuksi lämmin cappuchino. Bueno.

Monza

Mitä muistankaan lapsuuteni sunnuntai-päivistä.. Hmm, isällä oli aina etuoikeus katsoa tv:tä, miksi? Formula-ajot... Ne kirotut formula-ajot :D Pitihän tätä kultaista muistoa kunnioittaa ja käydä Milanon viereisessä kaupungissa Monzassa napsimassa muutama kuva radan varrelta! Aluksi 10 minuutin junamatka, sitten muutaman bussikuskin ja lenkkeilijän avustuksella löydettiinkin "Autodromo Nazionale Monza". Radan pituus on 5, 793 km (kiitos Wikipedia), eli nähtiin vain hitunen radasta. Anyway we have been there now. ;)

Siellä se on!

Innokkaana vaeltamassa kohti määränpäätä

Siitä ne aina lähti liikkeelle

Uusia autoja testataan? Army-versio?

Siellä ne Häkkiset ja Räikköset on ottanu palkintoja vastaan (jos on, tuskin)

"Tässäkö se oli...."

Loppuun voisi sanoa "paskareissu mut tulipa tehtyä!" :D